Puheenjohtajan blogi

Pitkästä aikaa kirjoitin runon. Todella pitkästä aikaa. Oliskohan tuo, että Strömbäksdagen antoi mulle todellisen backslashin, vei mut ja lapset siihen vanhaan hyvään aikaan kun molemmat oli pieniä, minä vahva ja turvalllinen, aurinko paistoi ja elämä oli muutakin kun tietokoneen ääressä administrointia. No, joka tapauksessa syntyi ruotsinkielinen runo. Kohta laitan tähän valtavat määrat kokouspöytäkirjoja, joten sinne se runo hukkuu, muitten mukaan.

Tässä siis äitienpäiväruno mun lapsille. Ketään en enää heistä omista. Heistä on tullut itsellisiä. Mun tehtävä on tehty. Hyvin tai huonosti. Oikein tai väärin. Heidän lapsuutensa on loppu, eivätkä he koskaan enää saa sitä takaisin. Sen, mitä he ovat saaneet mukaansa, sen he ovat saaneet. Muuta ei ole.

Gå i frid mitt barn
this i my blessing

Din styrka är tillräckligt stor för ett liv
värd dig, din syn, dina förmågor och vilja

Ett gott liv om du vill ha det
ett liv fullt med bekymmer och sorg
om det nu är det som finns i  din synfält.
Ditt liv, dina val och vägar.

Kan du inte göra om världen
du kan alltid göra om dig
skapa ett mönster som passar i världen
och ta det det du vill ha och får
när du matchar det livet  världen ger dig
eller du vill ge världen

och då äger du världen
den är din, mitt barn
din värld i världen som du gjorde själv för dig.

Spring iväg nu i ro och frid mitt barn
lev ditt liv, finn din värld,
det som du skapar själv

Har du inte en styrka som passar i världens mönster,
då skapar du ett mönster som passar i din styrka.

Ser du inte tillräckligt bra och långt
då lever du nära eller  finner en väg som går dit du ser.

Springer du inte tillräckligt fort
då, då står genvägarna där och väntar på dig.

Den skaparkraft som du fick av mig
den enda present som jag hade råd med
har inte alla råd med
du har.

Så, spring iväg nu, barn
du kan

Pitkästä aikaa kuuntelin tänään Usuraa. Tai Usuraa ja Usuraa. Musiikkislingahan siellä pyöri eläkelisten lähetysajalla. Aikaisemmin kuuntelin Usuraa netin kautta, mutta kun se loppui, niin en sitten olekaan pystynyt kuuntelemaan Usuraa pitkiiiin pitkiiiin aikoihin. Kyllä minua on harmittanut, kun miesporukka, joka sai tehtäväkseen löytää uuden webbikanavan eivät ole onnistuneet tekemään sitä kahteen vuoteen.  Aloin tässä jo itse miettiä, miten sen voisi tehdä, ja minulla saattaisi olla ainakin yksi ehdotus.

Olli löysi jostakin käyttämättömän radion, istuin tietokoneen ääressä ja kuuntelin Usuraa radiosta, ja yritin arvuutella, miksi laulujenlaatija oli pannut kappaleet juuri siihen järjestykseen kun oli pannut ja mitä hän oikeastaan kappaleiden valinnoilla yritti sanoa. Lapset, Christina ja Kim, olivat Strömbäkissä, vuotuisessa huilukurssin lopettajaisissa. Heidän entinen huilunopensa kävi hakemassa ja toi takaisin. Heillä on todellinen suhde opettajaan, se jatkuu vielä, vaikka huilukoulu loppui kun muksut lopettivat lukion.

Tänään siis oli tietokonekurssin päättäjäiset. Mä en siis todella voi mitään sille, että mun mielestä tää on ihana jengi. Joukko eläkeläistätejä, jotka haluavat oppia enemmän tietokoneista. Välillä kaikki menee päin mäntyä, mutta he eivät luovuta, he taistelevat itselleen sen tiedon, mitä he haluavat ja tarvitsevat päästäkseen eteenpäin. Toiset tulee ja toiset menee ja koko ajan on uusia ongelmia kulman takana.

Jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia, niin maailmassa olisi helppo elää.

Tänään oli vuoden ensimmäinen kesäpäivä ja tietenkin me lähdimme Uumajan Suomalaisen Kerhon mökille grillaamaan. Mökin takapihahan on jäsenten käytössä ja koska Willyksessä myytiin neljä suurta säkkiä hiiliä satasella, niin pitihän ne tietenkin ostaa.
Muitakin juuri sopivia tarjouksia siellä oli, kuten tää yksi mikä-se-nyt-suomeksi-lieneekään file. Ja kun vielä osti kolmella sadalla, niin sai kaks kahvipakettia viidellä kympillä. Pääsin kivasti kolmeensataan kun ostin vielä baguetteja (kolme kympillä) ja viiden kruunun viinereitä huomiselle tietokonekurssille.
Olimme Ollin kanssa ostoksilla. Ostimme kerholle partyteltan, sinivalkoisen, johon emme kaupasta löytäneet sinivalkoisia seiniä. Myyjäpoika otti asiakseen tilata siniset seinät. Tämä oli kevyempi katollinen teltta, kun mitä kerhon myyntikoju on.
Ostimme myös uuden kahvinkeitiimen konttorille, kun entisessä on sähkövika. 

Lähdimme Uumajan Suomalaisen kerhon mökille grillaamaan. Tässä oli vielä tuo Kulttuuriyön liina ja se on tosi hyvän näköinen tuossa pyöreällä pöydällä. Pitäis vaan löytää vielä lisää sopivan suomalaisia suihkuverhoja, että näihin saisi muovit päälle. Ne entiset näyttää yksinkertaisesti kadonneen.

Kiva grillata. Kim viihdytti meitä tekemillään sävelmillä. Minä olin oikeastaan aika onnellinen, kun ajattelin, että kaikilla mun lapsilla on luomisen into ja luomiskyky.
Vaikka he miten tuntisivat, että minä olen ollut kehno äiti, niin jotakin hyvin arvokasta he ovat saaneet mukaansa kotoa.
Tinahan soitti kitaraa ja värkkäsi runoja aikoinaan. Olen lausunut Tinan kanssa meidän omia runoja, Tina omiaan ja minä omiani jossakin monikulttuurifesteissä. Tina ja minä olemme siis olleet jopa ohjelmanumero. Muistan miten jännitin.
Jotkut Christinan mangakuvista alkavat olla laadukkaita. Kim tekee musiikkia.
Nyt näin lapsissani punaisen langan.
Tänä iltana ensimmäistä kertaa ymmärsin, että minä voin todella kuolla ja että voin kuolla kohta. Se oli tuollainen insight, todellisuuden sisäistäminen ja ymmärtäminen, ja aloin surra sitä, etten ehkä koskaan voi antaa muksuille sitä tukea, mitä he tarvitsisvat päästäkeen eteenpäin ja minä en ehkä vastaisuudessa ole työntämässä ketään heistä pehvasta eteenpäin. En minä itse kuolemista pelkää, olen jo tehnyt tehtäväni, kun lapset ovat aikuisia, mutta surin sitä, etten ehkä koskaan näe, riittääkö se, mitä olen pystynyt kaikkien kiireiden keskellä rakastamaan ja huolehtimaan. Riittääkö heidän luomiskykynsä selviämään elämästä niin että he olisivat tyytyväisiä ja onnellisia.

Olen nyt juossut kun päätön kana kolmekymmentä vuotta. Jollakin tapaa olen onnistunut, olenhan toki 120 000 asukkaan kaupungin ylimmässä päättävässä elimessä luomassa tulevaisuutta monille. Työelämässä olen epäonnistunut, ei tullut karriääriä. Kaikkea ei voi saada, vaikka miten yrittäisi. Luulen, että yksinhuoltajan valinta menee lasten ja karriäärin välillä. Minä valitsin lapset. Se, että yksinhuoltana en oikein tahtonut pystyä luomaan niitä taloudellisia puitteita, mitkä olivat itsestään selviä lapsille joilla oli kaksi työssäkäyvää vanhempaa,  jotka voivat vielä jakaa kotityöt, se kiusaa mun tyttäriä. Tiedän sen, mutta kaikkea ei voi.

Joo, kiva grilli-ilta. Tätä meidän pitää saada lisää ...

Perjantaina odottaa mammografi ja tietokonekurssin päättäjäiset.

Maariehemin päivän suunnittelua tänään, huomenna perjantaina on hektinen päivä, mammograsi klo 11.00, sossecafé kaupungilla 11.45, tietokonekurssiin päättäjäiset alkavat klo 13.00.

Muuten:

Det finns 7782 personer som har efternamnet Borg i Sverige. Det placerar det på plats 107.
Det finns 1199 kvinnor som heter Raili i Sverige vilket placerar det på plats 640 för kvinnor.
Det finns 292 män som heter Olli i Sverige vilket placerar det på plats 1460 för män.
Det finns 11516 män som heter Kim i Sverige vilket placerar det på plats 168 för män.

Kim är både ett mansnamn och ett kvinnonamn. Kvinnonamnet anses vara en förkortning av Kimberly, mansnamnet en förkortning av Kimball eller Joakim. I Korea är Kim ett vanligt släktnamn, vilket gjort att många svenska adoptivföräldrar givit barnet namnet Kim som förnamn. I England blev namnet populärt efter att Kipling skrivit romanen Kim – hela världens lille vän 1901.
Pojknamnet Kim är ganska vanligt bland de yngre, men flicknamnet var vanligare på 1980-talet. 31 december 2008 fanns det totalt 11 372 män och 4 099 kvinnor i Sverige med namnet, varav 8 368 män och 2 381 kvinnor med det som tilltalsnamn. År 2003 fick 133 pojkar och 41 flickor namnet, varav 79 respektive 13 fick det som tilltalsnamn.

Det finns 103614 kvinnor som heter Christina i Sverige vilket placerar det på plats 12 för kvinnor.

Kristina eller Christina är ett kvinnonamn, feminin form av Kristian och namn på flera svenska drottningar. Se även Kerstin och Kristin.
Namnet var som populärast på 1940- och 1950-talet men är fortfarande ett relativt vanligt namn. 31 december 2005 fanns det totalt 278 088 personer i Sverige med namnet Kristina eller Christina, varav 56 170 med det som tilltalsnamn. År 2003 fick 2088 flickor något av namnen, varav 44 fick det som tilltalsnamn.

Det finns 8185 kvinnor som heter Tina i Sverige vilket placerar det på plats 212 för kvinnor.
www.namntips.se/

Keskiviikon koettelemukset alkavat pöytäkirjan justeerauksella Mariakirkossa yhdeltätoista, jonka jälkeen 13.00-17.00 haastattelemme kolmea pappiskandidaattia Mariakirkkoon. Mun mielipiteeni ja tulokseni on kyllä jo selvä, kaksi heistä on ehdottomasti etusijalla, mutta pitää se haastattelu tehdä kuitenkin. Klo 17.00 alkaa Uumajan Suomalaisen Kerhon työjaosto. Miten kauan siihen menee, tietää vain sen kokenut. Ihan kunnon työpäivä siis tiedossa.


Tässä kuvassa on oikeastaan väärä määrä tabuja, mun pitää ottaa neljä näitä Xeloda tabuja päivittäin ja neljä pahoinvointiin. Myöhemmin tulee sitten myös Temozolomide SUN ja Teva, muttei ihan vielä alussa.

Maanataina ol kokous Ersbodassa ABF:n tiloissa Byttgrändillä. Suunnittelimme Ersbodan päivää. Näytti siltä, että Ersbodan kirjasto haluaa siirtää päivää myöhäisempääm ajankohtaan, koska nyt on kohta kesä, eikä ilmoittelu onnistu. No, ei voi mitään.

Tiistaina oli Delegaation kokous kunnan kanssa. Ihan hyvä kokous. Tapio Tamminen ja minä Delegaatiosta. Kunnan virkamies Leif Mårtensson kulttuurin puolelta, Cathrin Westergren vapaa-ajan puolelta. Tornionjokilaaksolaiset ja romanit eivät olleet mukana. Sain taas kehuja, kun olin keittänyt kokoon hienon koosteen toiminnasta, ja lähetin etukäteen, ettei tarvinnut siihen käyttää aikaa.

Aloin markkinoina saunaa Uumajan kulttuurin kehtona. Hmmm, eiköhön se siitä.

Tänäiltana alkaa solumytkkykierros ja luulen että minua alkaa taas väsyttää, kuten ruukaa.



Sääli, Irene lopettaa vapaa-ajan lautakunnan puheenjohtajuuden.

Kokouksen piti alkaa kello 12.00.

Paikalla oli mun lisäksi Ingela ABF:stä...

... ja Birgitta ABF:stä. Birgitta on meidän uus kontaktihenkilö, ainakin Ersbodassa.

Siellä me sitten istuttiin varttitunti nokittain, kunnes ...

.... myös Aida ja Saman ilmestyivät paikalla.

Aidalla oli mukanaan riisiä ....

... ja kanaa, kuten oli sovittu.

Mohammed ilmestyi paikalle lastensa kanssa.





Meffrap lopetti radiolähetyksensä.

Puoli kolmeen mennessä olivat Araja ja Josekin tulleet paikalle.

... joten kokous voi alkaa.

Ingela kertoi ABF:n 100 vuotisjuhlista. Meillähän oli alunperin tarkoitus pitää mökkiä auki, mutta osoittautui, että se oli varattu, joten ehdotin, että SIUM pitäisi jäsenkokouksen ja grillijuhlan konttorin takapihalla. Jäsenkokous pidetään 12.00-13.00 ja jos ei silloin ole paikalla, sille ei voi mitään. Ei odoteta. Kello 14.00 alkaa grillijuhla, johon ABF:n pyöräilijät saavat tulla syömään ja tarvitsemme tunnin kattamiseen ja ruuanlaittoon. Jokaisesta yhdistyksestä voi tulla 5 henkilöä grillijuhlaan.

Niin sitten päätimme.

Aika monta muutakin asiaa päätimme, mutta tuo päätös oli tärkein. Kävimme läpi talouden, radion, hemsidan ja tulevat kulttuuritapahtumat.

Päätimme myös osallistua kansallispäivän viettoon Gammlialla, Marieheminpäivään ja Ersbodan päivään.

Puoli kahdeksalta illalla olin kotona.

Sain myös tietää, että sekä Aida että Jose olivat ostaneet party-teltaan vajaalla tonnilla perjantaina. Siinä on katto. 

Eikä hintakaan ollut niin pelottava. Se olis sopiva kaikille tällaisille jipoille, Kulturnatta, Marieheminpäivä ym. Gammlian joulumarkkinathan vaativat kaiketi tän kerhon myyntikojun ja kansallispäivänä käytämme museon pöytiä, mutta muulloin.

Siinä se sunnuntai.

Bee Gees yhtyeen tähti Robin Gibb kuoli eilen syöpään 62 vuotiaana. Staying alive ....

 

Uumajan kulttuuriyö on nyt sitten ohi. Siitä tuli ihan kiva lopulta, vaikka alussa näyttikin vähän ankealta. Olli, Kim ja minä lastasimme aamupäivällä pikkuhiljaa kaikki rojut kotoa, konttorilta ja mökiltä Uumajan Suomalaisen Kerhon peräkärryyn, veimme ne kaupungille ja aloimme rakentaa kerhon myyntikojua.

Meidän piti olla valmiina klo 12.00, meidän olisi pitänyt olla valmiina jo yhdeltätoista, sen näki selvästi väkimäärästä ja siitä, että kävelykadulla oli vaikea pyörittää peräkärryä keskellä ihmisvilinää. Kun saimme pöydän paikoilleen, niin ... Hip, hip, hurraa, sähkö oli yli 30 metrin päässä. Onneksi meillä oli extra pitkä kaapeli mukana. Kun Kim ja Olli vihdoin ja viimein saivat kaapelit vedettyä, niin sähkö ei toiminutkaan. Järjestäjät soittivat sähköyhtiölle ja pikkuhiljaa sitten ilmaantui sähkömies paikalle, joka sai sähkön pelaamaan. Kahvinmyynnin kannalta oli tietenkin sähkökatko kenkku, kun kahvinkeitin ei toiminut.

Minä riitelin siitä, että minun mielestäni kerhon myyntipöytä oli ruma, kun Kim ja Olli eivät suostuneet laittamaan katosta päälle vaan tyhjät rautapalkit törröttivät sinne tänne ilmassa. Lippujen jalka oli unohtunut konttorille ja koko höskä oli minun mielestäni enemmän hävettävä kun hyvää mainosta, eivätkä Kim ja Olli mitenkään suostuneet ymmärtämään mun näkökohtaani. No, ei auttanut, sain murjottaa ihan rauhassa ja mutista ärräpäitä hiljaa mielessäni. Olli kävi sitten kaaaaiiiikessa raaauuuhassa hakemassa konttorilta lippujen jalan, minä hypin tasajalkaa, ja tulos oli millimetrin parempi.

Täytyy myöntää kuitenkin, että me kaikki teimme parhaamme olosuhteet huomioon ottaen. Minä olin ihan poikki yön leipomisesta, Olli oli jo edellisenä päivänä kun myrskyn merkki jostakin mulle tuntemattomasta syystä ja Kim haluaa muuten vaan näyttää mulle olevansa mies ja sanoo vastaan ihan pelkästä olemisen ilosta.

Myöhässä ja murtseina saimme kamat kokoon ja eihän se päivän anti ja lopputulos sitten ihan kauhea katastrofi kai sitten ollutkaan. Antaa kuvien kertoa.


Wahlströmin Valma lähti kaveriksi myymään ja Kim ja Valma toimivat hyvin yhdessä.



SIUM:in puheenjohtaja Saman on saanut perheenlisäystä.

Tosi ihana tää ihmeolento sitten olikin.

Christina tuli lauantaikerhosta suoraan paikalle ja pääsi Tittin kanssa myyjäksi kolmen jälkeen. Tapasin lauantaikoulun vanhempia, jotka kertoivat, että he olivat luulleet, ettei lauantaikerhoa Kulturnattan takia sitten ollutkaan. Paikalla Olivat olleet vain Daniel, Ulrika ja Tyra, sekä Emma ja Hanna.

Kimin kaveri Yassid oli viereisessä myyntiteltassa.
 
Kim oli aika siisti Yassidin hatussa.

Meilla oli latina-amerikkalaisten kanssa kilpailu siitä kumpi soitti kovempaa, hehe

Tässä latina-amerikkalaista tangoa ....

... kontra suomalaista tangoa. Ensi vuonna pitäis löytää pari tanssiparia.
Päivän kohokohta oli ehdottomasti kuitenkin tanssi performance, joka syntyi siitä, että Ayda, jolla oli mukana iranilainen tanssija Tukholmasta, sanoi: "Hei me voidaan tanssia vähän teille!"

Tää tukholmalainen tyttö alkoi tanssia ...

... sitä jäi katsomaan pari palestiinalaista tanssityttöä ja he yhtyivät tanssiin.

Se oli ihan mahtava napatanssi. Paikalle kertyi lisää ja lisää väkeä.

Lopulta meillä oli hieno tanssiesitys ja paljon yleisöä.

Meillä siis, koska me soitimme persialaista musiikkia mun tietokoneella, meidän vehkeistä - vaikka itse asiassa tää on tietenkin SIUM ihan aidossa pähkinänkuoressaan - joskus todella hieno, joskus ihan täyttä roinaa. Tässä oli se päivänpaisteinen sivu.

Paikalle tuli myös eräs persialainen perinteisellä instrumentilla soittava tyyppi ja sanoi, että hän halusi soittaa. Hän sai soittaa. Ja tytöt tanssivat.

Meillä alkoi siis todelliset katutanssit.

Ja minäkin unohdin hetkeksi sen, ettei siinä meidän teltassa ollut sitä kattoa.

Sen lisäksi tapasin erään vanhan oppilaani, jota en ollut nähnyt kohta kymmeneen vuoteen. En edes tuntenut häntä, hän oli lievästi kasvanut, mutta kun työnsin hänelle suomen kielen kilpailukupongin, niin nimestä tunsin hänet. Ihan kivaa.

Tavaroiden pois kerääminen, pakkaaminen, muu purku ja poisvienti sujui saumatta.
Kun pääsin kotiin ehdin katsoa kolme kuvaa päivästä ennen kun nukandin istualleni koneen ääreen.

Sunnuntaina odottaa SIUM:in kokous kahdeltatoista.

Laitan ihan laiskuuttani samat kuvat kun Uumajan suomalaisen kerhon kotisivulle. Olis pitänyt tietenkin valkata muutamia vähän hienompia päällimmäiseksi, mutta kun en yhtään hoksannut ja nyt en enää viitsi.


Vieläkin harmittaa kun yks pellinen kärähti.

Siinä meni näpertely ihan hukkaan.

Perjantaikin meni aika tavalla hukkaan. Päivä oli täynnä katkoja ja pääsin vasta kymmenen aikoihin leipomaan, joten yötöiksi meni. Täytyy vaan yrittää pysyä pystyssä vielä Kulturnattassakin. Ainakin näyttää tulevan kaunis ilma.

Donna Summer, 70-luvun discolegenda on kuollut keuhkosyöpään 63 vuotiaana.

 

Tässä on vanha ohjelma Jacobs stege, oooouuu!
Sekä Jacob että Donna Summer ovat nyt sitten kuolleet.

 

Donna Summer: Hot stuff tai vaikka She works hard for the money



Yhtä klassinen kun Gloria Gaynorin: I will survive

 

That´s also a part of my life! And it´s a hearthache!

Nyt en kyllä yhtään tiedä, miten me tämän vuoden Kulturnatta fixataan. Numero 11 Kungsgatan ohjelmassa SIUMia koko päivän, ja taas pitää raahata kaupungille myyntiteltta, tangovarusteet, munkkeja ja piirakoita samalla kun toisella kädellä hoitelee lauantaikerhoa. Mitenkähän me nyt tämän fixaamme.

Jouduin tuossa laskemaan hieman statistiikkaa Uumajan Suomalaisen Kerhon jäsenistöstä yhtä kyselyä varten. Se mikä yllätti minut täysin oli se tosiseikka, että vain kolmasosa kerhon jäsenistä on miehiä. Hoppsan! Heti ensimmäisenä älynvälähdyksenä tuli mieleen, että ihmekös kun kerholla menee niin lujaa ja niin moni asia toimii saumattomasti. Mutten sitten kuitenkaan uskaltanut päästää ennakkoluulojan valloilleen. 

Kumminkin tusinasta johtohenkilöstä (laskin mukaan johtokunnan ulkopuolella olevan rahastonhoitajan, jotta statistiikka hiukan paranisi) on vain kolmasosa naisia. Tietenkin tää kuulostaa moderaatilta ja perinteelliseltä, mutta itse asiassa kyseessä oli vähän niinkun strateginen veto. Pakko työntää niitä harvoja miehiä esille, jotta saisimme lisää miehiä mukaan.

Ehkä on vain yksinkertaisesti niin, että toimivat naiset saavat naisia mukaan. Miehet eivät onnistu luomaan toimintaa miehille.

Löysin youtubesta Stig Wallinin tekemän videon. Tämä täytyy olla aika tarkaan niiltä ajoilta, kun Stig sai tietää, että hänessä oli syöpä ja hän alkoi olla väsynyt.

 

Hei Stig, dont´t worry, we do what we need to do.